G. K. Chesterton

Elämä on musiikin ja kauniiden asioiden rakastamista varten.

Elämää toisella rannalla, toivottavasti hiekkarannalla

Damissa tapahtunutta:

• sä olit suunnitellu mökille menoa jouluna?
• joo, haluaa karkuun jouluhömppää, ahdistava tapahtuma... yök
• juu juu, itse vietän "rauhallista" joulua perheen tykö, vähän glögiä maistellen veljeni kanssa
• jep, itse en välitä joulusta, joten meinasin karata, yksinään metsän keskelle 30km päähän lähimmästä sivilisaatiosta
• no mutta... pääsisinkö seuraksi mukaan sysimetsään, karkuun joulun paheita?
• ehdottomasti totta kai, mukaan vaan
• ihanaa, tulen mielelläni "innoissaan"
• mut yks juttu on sitte?
• no?
• mukana ei sit oo muuta jouluun liittyvää kuin glögi ja joulupiparit
• sopii
  
  ja näin muotoutui jouluni =D

Aikaa todellakin on vierähtänyt viime kirjoilusta, aatteet ja vaatteet jääneet julkaisematta vaikka hassua ihanaa elämää olenkin elänyt. Enkä aloita nyttenkään "rakas päiväkirja" sanoilla vaan kirjoittaa pitää silloin kun siltä tuntuu, jos kirjoittaminen maistuu ahdistavalle tai muuten pahalle niin ei pidä silloin avata suutaan. Olen kokenut ylä- ja alamäkiä matkassa, alamäki tällä hetkellä vuorossa, olen meinaan taipuvainen melankoliaan, minkä vuoksi sain intuitioosin ruksailla.

Tapahtumia viime kirjoituksien jälkeen

- rakastuminen, epäonnistuminen, rakkautta, epäonnea

- matkailua euroopassa, ihanaa & avartavaa

- töitä, yak

- MUSEn keikka hartwall areenalla

- mielen avaamista asioille joita ei ole tiennyt olemassakaan

- mutta edelleen inhoan maksalaatikkoa, rusinat ja maksa... kaikkein pahimmat raaka-aineet ja vielä yhteen sekoitettuna

-"tykkäys" vanhojen talojen arkkiteehtuurista ja muodoista, aikaisemmin inhosin nykyään rakastan

Asiaan...

Suunnitelmissa on aloittaa vuoden vuorotteluvapaa toukokuusta 2010 lähtien, eilenä kävin laittamassa työkkäritätien avustuksella asioita järjestykseen ja eteenpäin. Epäselvyyksiä aiheutti vuodenvaihteessa voimaan astuvat lakiuudistukset, mutta kaikki järjestyy. Tarkoituksena minun olisi lähteä katsastamaan avaraa maailmaa ja tuntea oloni pieneksi, vaikka ei avaruusmatkailusta olekkaan kysymys. Suunnittelin suuntaavani trans siperialla pekingiin, kenties poiketen Mongolian mailla myös. Kiina, Japani, Vietnam ehdottomia kohteita reppureissun varrella, lukuunottamatta Nepalia minne pääsy Kiinasta on ainakin mahdotonta, mutta eihän tuo tarvitse kuin suunnitelman tekoa... tai reissua ilman suunnitelmaa. Tarkoituksena olisi päästä Australiaan ja Uuteen seelantiin määräämättömässä ajassa. Lisäksi olen ollut yhteydessä kollegaan joka lähti vaimonsa kera ausseihin duuniin, tiedustelin työtilanteista ja koulutusmahdollisuuksista jos vaikka sattuisi saamaan mahdollisuuden jäämään maailmalle pidemmäksikin aikaa, vaiks loppu elämäks (esim. lammas farmariks Uuteen seelantiin). Maailman reunalta olisi tarkoitus palata Suomeen Etelä-amerikan kautta. Reissun tarkoituksena on lähteä maailmalle ilman suurempia suunnitelmia, joten kertomukseni ovat suuntaa-antavia, joten voihan se olla että jään jo moskovaan vuodeksi jos siltä näyttää ja tuntuu. Muuta kuin viisumi hakemuksia menemään

David Lynch

Tapasin erittäin mielenkiintoisen ihmisen joka tutustutti minut sattumalta David Lynchin surrealistiseen maailmaan.

Aikaisemmin pidin Lynchiä huippu elokuvantekijänä muiden joukossa,
olin syventynyt lähinnä elokuviin Blue Velvet, The Elephant Man, Lost Highway, Laura Palmerin murhasta kertovaan tv sarjaan Twin Peaks sekä sarjaan perustuvaan elokuvaan Twin Peaks: Fire Walk with Me, joista nostan elokuvan Blue Velvet top 10 listalle.


Blue Velvet ei ole helppo ja vaatiikin useamman katsomiskerran, radikaalikuvakulmien käyttö, hahmojen joskus yliampuvatkin reaktiot ja nopeasti vaihtuva ahdistava kokonaisuus
tekevät elokuvasta omalaatuisen ja niin Lynchiläisen.
Ei kuitenkaan niin hankalasti ymmärrettävä kuin Lost Highway.



Mutta, mestariteosten ja klassikoiden varjoon oli jäänyt Lynchin aikaisempi tuotanto, lyhytelokuvat opiskeluajoilta ja ensimmäinen pitkä elokuva Eraserhead.

Niin... ystäväni pyysi minut luokseen syömään ja tuhoamaan viinipullon, siinä särpittyämme ruuat ja juomat meinattiin katsoa elokuva, ja ehdotuksena mikäpä muu kuin Eraserhead.

Tuo reilu tunninmittainen todella ahdistava, ruma, taiteellinen pläjäys tuli katsottua suu auki hengittämättä.


Aivan mahtavaa... Henryn tuijotus lämpöpatteriin, Lynchsmäinen teollinen kaupunkimaisema ja tuo mutanttivauva mistä Lynchs ei ole antanut koskaan tietääkseni minkäänlaista selitystä, niinkuin ei monesta muustakaan elokuvan sisällön tarkoituksista mitä en oikeasti
halua tietääkkään.

Jopa Lynchsin tuotannoksi tämä oli äärimmäisen omituinen... ei ehkä omituinen koska kuka meistä vaan voi tehdä omituisen elokuvan mutta vaikeasti sulatettava.
Lynchsin käyttämät luottonäyttelijät eivät ole huippuja mutta david sai erittäin onnistuneesti homman pelaamaan ja eikös siinä nähty itse maestron tytärkin.
Kuvaus ja äänet ovat erinomaisesti toteutettu, ihanaa katsottavaa... viisi tähteä.

In heaven everything is fine Mieleenpainuvaa otetta leffasta (:

Tästä kimpaantuneena kotiin päässeen yöllä aloin etsiä herran aikaisempia tuotoksia, ja mitä helmiä sieltä löytyi =)

• Six Men Getting Sick

• The Alphabet

• The Grandmother

• The Amputee

Sairaalloisen ällistyttäviä pätkiä, erillaisten silmä,- ja kuuloärsykkeiden tuotoksia, pakottaa ihmisen katsomaan.

Ja ei pidä unohtaa Lynchin ohjausta Mobyn musafilmille 'Shot In The Back Of The Head'

Seuraavaksi ahmittava Lynchin kirja Catching the big fish ja perehdyttävä Maharishi Mahesh Yogin kehittämään transsendenttiseen mietiskelyyn, harmi kun kirjastossa kaikki oli lainassa.

Kiitos Annalle taas maailmankuvan suurentamisesta =)

Tästä se lähtee

Lukiessani monia mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisia ajatuksia,
otteita ihmisten halusta tulla kuulluksi ja viestittää mietteitään muille niin mietin miksipä ei!
Näin kesäloman viimeisillä päivillä karkkiautomaatti taustalla soiden aloitan bloggaamisen, ihmisten ihastuttamisen ja vihastuttamisen.

Lievää "media-addiktiota" potevana tämä on mahtava tapa, tilaisuus tarjota ja vaihtaa mielipiteitä, löytää uusia tuttavuuksia.
Elän muutenkin tällä hetkellä mielenkiintoista aikaa josta kenties kuullaan vielä lisää, sillä kirjoittaminenhan on terapeuttista...