keskiviikko 12. elokuuta 2009

David Lynch


Tapasin erittäin mielenkiintoisen ihmisen joka tutustutti minut sattumalta David Lynchin surrealistiseen maailmaan.



Aikaisemmin pidin Lynchiä huippu elokuvantekijänä muiden joukossa,
olin syventynyt lähinnä elokuviin Blue Velvet, The Elephant Man, Lost Highway, Laura Palmerin murhasta kertovaan tv sarjaan Twin Peaks sekä sarjaan perustuvaan elokuvaan Twin Peaks: Fire Walk with Me, joista nostan elokuvan Blue Velvet top 10 listalle.


Blue V
elvet ei ole helppo ja vaatiikin useamman katsomiskerran, radikaalikuvakulmien käyttö, hahmojen joskus yliampuvatkin reaktiot ja nopeasti vaihtuva ahdistava kokonaisuus
tekevät elokuvasta omalaatuisen ja niin Lynchiläisen.
Ei kuitenkaan niin hankalasti ymmärrettävä kuin Lost Highway.



Mutta, mestariteosten ja klassikoiden varjoon oli jäänyt Lynchin aikaisempi tuotanto, lyhytelokuvat opiskeluajoilta ja ensimmäinen pitkä elokuva Eraserhead.

Niin... ystäväni pyysi minut luokseen syömään ja tuhoamaan viinipullon, siinä särpittyämme ruuat ja juomat meinattiin katsoa elokuva, ja ehdotuksena mikäpä muu kuin Eraserhead.

Tuo reilu tunninmittainen todella ahdistava, ruma, taiteellinen pläjäys tuli katsottua suu auki hengittämättä.


Aivan mahtavaa... Henryn tuijotus lämpöpatteriin, Lynchsmäinen teollinen kaupunkimaisema ja tuo mutanttivauva mistä Lynchs ei ole antanut koskaan tietääkseni minkäänlaista selitystä, niinkuin ei monesta muustakaan elokuvan sisällön tarkoituksista mitä en oikeasti
halua tietääkkään.

Jopa Lynchsin tuotannoksi tämä oli äärimmäisen omituinen... ei ehkä omituinen koska kuka meistä vaan voi tehdä omituisen elokuvan mutta vaikeasti sulatettava.
Lynchsin käyttämät luottonäyttelijät eivät ole huippuja mutta david sai erittäin onnistuneesti homman pelaamaan ja eikös siinä nähty itse maestron tytärkin.
Kuvaus ja äänet ovat erinomaisesti toteutettu, ihanaa katsottavaa... viisi tähteä.

In heaven everything is fine Mieleenpainuvaa otetta leffasta (:

Tästä kimpaantuneena kotiin päässeen yöllä aloin etsiä herran aikaisempia tuotoksia, ja mitä helmiä sieltä löytyi =)


Sairaalloisen ällistyttäviä pätkiä, erillaisten silmä,- ja kuuloärsykkeiden tuotoksia, pakottaa ihmisen katsomaan.

Ja ei pidä unohtaa Lynchin ohjausta Mobyn musafilmille 'Shot In The Back Of The Head'

Seuraavaksi ahmittava Lynchin kirja Catching the big fish ja perehdyttävä Maharishi Mahesh Yogin kehittämään transsendenttiseen mietiskelyyn, harmi kun kirjastossa kaikki oli lainassa.

Kiitos Annalle taas maailmankuvan suurentamisesta =)

maanantai 10. elokuuta 2009

Tästä se lähtee

Lukiessani monia mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisia ajatuksia,
otteita ihmisten halusta tulla kuulluksi ja viestittää mietteitään muille niin mietin miksipä ei!
Näin kesäloman viimeisillä päivillä karkkiautomaatti taustalla soiden aloitan bloggaamisen, ihmisten ihastuttamisen ja vihastuttamisen.

Lievää "media-addiktiota" potevana tämä on mahtava tapa, tilaisuus tarjota ja vaihtaa mielipiteitä, löytää uusia tuttavuuksia.
Elän muutenkin tällä hetkellä mielenkiintoista aikaa josta kenties kuullaan vielä lisää, sillä kirjoittaminenhan on terapeuttista...